Lovetusta ja blogihäppeningiä

Sain tälläisen söpönöpöhöpön note-lapun Miialta
Kirsilta  ja Saralta<3

Mä haluun kiikuttaa samasen lapun eteenpäin muutamalle monesta sadasta blogista, joita kaikkia kuiteskin lovetan.

Sisusta siis- blogin isännälle.

Hänen huumori osuu ja uppoo ja virkistää kuin kylmä suihku.

Olipa kerran koti- blogin emännälle.

Hän on jotenkin niin täydellinen!

Kotomon emännälle.

Hänen kanssa tahtoisin lähteä joskus kuppil kahvilaan!

 


Pakkohan minunkin on mainita parilla sanalla Omakotivalkoisen-Miian sisustuskutsuista.
Kävipä ilmi että hän asu ihan mun vieressä (500m), joten tottakai minä innostuin mukaan.


Jänskätystärinät päällä kävelin heidän alaovelle ja soitin ovisummeria:
-Moi?
- Heippa hei, olenko oikeassa paikassa..
-Joo, olet!!
Ja sitten tuli hiljaisuus.
Minuutti.. viisi.. kymmenen.(!!!!)
Soitin uudestaan ovisummeria:
-Moi?
-Tuota..Mietin tässä vaan että miten mä pääsen sisään..

 Aa.. mun pitää vaan vetää tätä ovea.

Olin lähes kuolemassa häpeään, joten rauhoituakseen kävelin vitoskerrokseen porttaita pitkin, mutta SILTI mieheltä, joka avas oven, kysyin heti kätellessä: mikäs sä olet.
Että pisteet kotiin ja hyvät käytöstavat kunniaan?
Hän muuten sattui olemaan talon isäntä.

Loppuillan istuin parvekkeella ja olin enimmäkseen hilja.
Mutta oli siel kyl uskomattoman tyylikkästä väkeä..
Kuten oli koko koti ja tarjoilutkin.

Minulla oli käsilaukussa iso keltainen meloni, mutta jostain syystä en vaan  kehdannut antaa sitä eteenpäin.
Siis hirveän mautonta viedä lahjaksi joku typerä meloni!
Kamoon!
Vein melonin takas kotiin ja söin sen.
Isäntä vaan nauroi.



Ps.Muilla kunnollisilla bloggareilla on tapahtumasta enemmän kuvia 
tässä
tässä
tässä
tässä