Marru Matkanvarrelta-blogista heitti mulle Rakas Romu haasteen, jossa pitää paljastaa rakkain vanha kaluste josta ei pysty ikinä luopumaan.
Mulla ei oo yhtään sellaista.
Kaikki kalusteet ovat Hobby-Hall-Ikea-massatuotantoa, joita itse olen sisustustarroilla tuunanut.
Sohva on kaverilta ilmaiseksi saatu, joten sillä kait on jotain tunnearvoa ( lähinnä vihaa, koska se on niin tyhmä sohva).
Mutta mullapa on nämä suloiset vanhat Viro-Venäjä ruoka-aine purkit, joita oli mun lapsuudessa jokaikisessa kodissa.
Ensimmäisen löysin vuosi sitten kierratyskeskuksestä ja silloin minua valtasi henkeäsalpaavan nostalginen tunnekuohu, joka sanoi minulle, että minun täyttyy kerätä noi kaikki. (20 kpl?)
Ei oo vuoden aikana kokoelma kasvanut mitenkään mahtavasti.
Äidiltä sain 2 lisää ja neki hän pöllis miehensä autotallista.
Yhden purkin kannessa lukee vieläkin PULTIT. En saa sitä tekstiä pois, koska se on sinne todennäköisesti naskalilla kaiverrettu.
Olen päättänyt varata kirppispöydän ja parina iltana olenkin kaivellut pitkin kaappeja ja hämäriä nurkkia.
Eteisessä alkaa olla jo melkoinen roinavuori. Onneks on kellarin avain edelleen hukassa niin en pääse sinne koluamaan.
Tavaroita laitellessaan tule ihan ohimenneen minituunattu yhtä sun toista.
Tämä tylsä sinkkikannu sai uuden tarran..
Kirjanmuotoinen laatikko sai viime tipassa (ennen roskista) uuden kannen vanhasta valokuvasta... jne..jne..
Isäntä kävi tänään työmatkalla Lahdessa ja mä ängesin mukaan katsastamaan paikallisia kirppareita.
Keskustankirppari oli älyttömän tylsä.
Jotenkin kuvittelin, että se olisi isoin ja siellä sais hyvin pari tuntia kulumaan.
Jaja.. seuraava kirppis oli 4 km päässä.
Ei muuta ku iphone karttasovellus päälle ja hipsuttelemaan.
Ali junatien, yli mäen ja poikki metsien.. tattarattaraaa...
Jo kaukaa näin (mitä nyt yleensäkään lyhytnäköinen ihminen ilman laseja näkee) , että oo, siellähän se kirppis vihdoin onkin!!
Melkein juoksin loppumatkan..
Vaan eipäs ollutkaan!
Oli joku helkkarin Keiju-Kuppila.
Ei tietoakaan kirpparista! Ei lähimaillakaan!
Alkoi tehdä mieli kaljaa, vaikken sitä juokaan!
Onneks näin omakotitalopihalla yhen mummon, joka sitten käski mut kääntymään takas sinne suuntaan mistä olin tullutkin.. noin 1,5 km?..
Kaloreja paloi kivasti ja hikee pukkas, mutta yhtään löytöä en tehnyt.
Olishan sitä voinu tietty ostaa heinäseipäitä 3 euroa kipale, mutta aloin epäröimään koko ajatuksen järkevyyttä kun olin nähnyt mielikuvan itsestäni kävelemässä seipäät selässä..
